Juoksurumba alkaa nartuilla olemaan ohi. Ainut, joka juoksuille ei ole tullut on meidän vanha muori Tiitu. Jospa sille ei juoksuja enää tule ollenkaan?
Kennelnimi asia on edennyt sen verran, että yhden rotuyhdistyksen puoltoa vielä odotellaan. Shs puoltonsa antoi jo, mutta nyt tosiaan asia junnaa hieman paikoillaan, kun toinen rotuyhdistys ei ole kokoustanut vielä. Toivon todella kovasti, että kennelnimi olisi virallinen ennen seuraavien pentujen rekkaamista. Jos ei, niin onneksi kennelnimen saa jälkeenpäinkin liitettyä pentujen nimen eteen.
Sunnylle tulee kohta kaksi viikkoa täyteen ensimmäisestä astutuksesta. Täytyy kyllä oikein myöntää, että niin hienosti hoitivat sulhasen kanssa asiat! Mun ei tarvinnut tehdä muuta, kuin rappusilta seurata, miten hommat hoituu. Sunny oli erittäin rauhallinen ja hiljainen morsian! :D
Pariskunta oli reilun viikon samassa tarhassa, emme erottaneet niitä kertaakaan. Mukavaa, kun homma hoitui niin leppoisasti.
Harmi, ettei vielä tiedetä, tuottiko duunailut tulosta..
Eilen oltiin Mantan, ja Kirpun kanssa koirapuistoilemassa. Siellä oli muitakin leikkikavereita, joten aika kului rattoisasti. Kirppu on sinällään melko erikoinen persoona, että osaa kyllä halutessaan kaivaa verta nenästään ihan ihmeellisellä ärsyttämisellä. Tällä kertaa ärsytyksen kohteeksi joutui pieni, mutta pippurinen narttu koira. Toivoin, että olisi laittanut Kirpun aisoihin, mutta tämä tyytyi vaan haukkumaan Kirpulle hampaat irvessä. Kirppu vain innostui siitä enemmän. Kirppu ei ole lainkaan emänsä luontoinen. Gloria on varovaisempi, ja tarkkailee tilanteita hieman varuillaan, ennenkuin intoutuu leikkimään. Glorialle ei koskaan tule mieleen lähteä provosoimaan muita koiria, vaan karttelee konflikteja viimeiseen asti. Ehkä Kirppu on vain nyt siinä iässä, että kokeilee enemmän? Aloittanut uhmailun 5kk synttäreiden kunniaksi? Kirppu on muutenkin aina ollut semmoinen "oman tiensä kulkija". Itsenäinen, ja itsepäinen. Korvat on vain koristeena. Paitsi, kun kyse on ruoka-ajasta.
Jos mietitään sitten taas Mossea, niin siinä on poika minun makuun. Miellyttämisenhaluinen, sopivalla tapaa varovainen, eikä ryntäile suinpäin "surman suuhun". Kuuntelee hienosti.
Yhteistä näillä penikoilla on se, että rakastavat ihan kaikkia ihmisiä. Ovat siis aina heti ensimmäisenä hyppäämässä ihmisten syliin, antamaan märkiä pusuja, eikä tuossa vaiheessa vieraat oo edes saaneet kenkiä jalasta pois.
Kovasti odotan aikaa, kun saan kasata tiimin omista kasvateista. Omien koirien jälkeläisistä. Siinä vaiheessa toivottavasti olen päätöksilläni osannut valita oikeat yksilöt jalostukseen. Pareja, jotka korvaavat toisen yksilön heikompia osia. Tehdä yhdistelmiä, joista syntyy vanhempiaan parempia yksilöitä, tai ainakin hyvin samankaltaisia. Huonompia ei kuitenkaan koskaan. Yhdistelmiä, joissa yhdistyy luonteet, käyttöominaisuudet, voima, kestävyys, ja rakenne.
Matka tulee olemaan pitkä, ja varmasti pettymyksiäkin koetaan. Pettymysten jälkeen noustaan ylös, ja opitaan virheistä.
Ihanaa, kun ihminen on löytänyt kutsumuksensa! Näissä koirissa on minun tulevaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti