Asustelen perheeni kanssa Jurvassa, Etelä-Pohjanmaalla. Nuorempana en koskaan kuvitellut, että asuisin maalla. Olin kaupunkilaistyttö. Mutta täältä olen löytänyt kotini, ja täällä viihdyn oikein hyvin. Olen syntynyt 1987. Lapsuudessani äiti kutsui mua nimellä "Valkotornado" johtuen valkoisista hiuksistani, ja menevästä luonteestani. ;) Olen lapsesta asti ollut erittäin päättäväinen, ja jos jotakin olen päättänyt, niin sen sitten teen, vaikka siihen menisi aikaa. Periksi en kovin helpolla suostu antamaan. :)
Olen pienestä pitäen rakastanut eläimiä. Kovin katkera olin lapsena, kun äiti ei suostunut meille koiraa (tai ylipäätään mitään lemmikkiä) hankkimaan. Toki muistan, kun asuimme omakotitalossa, ja meillä oli KUKKO. Se nyt ei ollut kovin mukava lemmikki, pelkäsin sitä kuollakseni. Vietin siis päiväni erilaisilla hevostalleilla, ja kävin myös tuttujen koiria hoitamassa. Nuoruuteni kesät vietin enoni hevostilalla, missä saikin hoitaa monenmoista erilaista eläintä. Kalkkunoista ja vihaisista kanoista on tainnut pieniä traumoja jäädä. ;) Haaveenani voisikin siis vielä olla oma hevonen, tai kaksi, mutta tällä hetkellä koirat riittävät vallan hyvin, ja hevostenhoitotaidotkin on vähän ruostuneet, kun hetkeen aikaan en hevosten kanssa ole ollut tekemissä. Perustaidot toki on tallella.
Kun 2004 tapasin aviomieheni, olikin siis mukava yllätys, että hänen perheellään oli maatila. Ja koira. :) Lehmien kanssa en ole kovin tutuiksi päässyt, niissä on jotain pelottavaa. Kun mieheni kanssa muutimme yhteen, ensin sain ihka ensimmäisen oman lemmikin, kissan. Roope edelleen on kovin elinvoimainen pullukka katti, joka on mahtavan luonteen omaava poika. Tiitu sitten tuli enoni luota, kun siellä syntyi sekarotuisia pentuja. Näillä mentiin jokunen vuosi eteenpäin, ja kun vajaa 5 vuotta sitten muutimme omakotitaloon, niin pikkuhiljaa heräs koirakuume. Niin sitä sitten mentiin, ja tällä tiellä ollaan. Koirat on vieneet sydämen. :)
Miksi siperianhusky?
Kun aloin haaveilemaan toisesta koirasta, mies sanoi, että siperianhusky ois mukava. Heillä on ollut aikoinaan siperianhusky mix kotonaan, jonka kanssa oli mukava potkukelkkailla, ja koira oli erittäin mukava luontoinen.
Aloin sitten tutkia rotua ahnaasti, ja otin yhteyttä Vetokummun kenneliin. Netissä oli ilmoitus, heillä kotia etsi pari koiraa. Menimme tapaamaan kasvattajaa, ja koiria, ja olin myyty. Kyllähän sieltä heti lähti poika matkaan. Paljon olen saanut apua muilta kasvattajilta rotuun tutustumisen kanssa, ja ne neuvot ovat olleet kullanarvoisia! Kasvattaja meitä varoitteli, että kun yhden otatte, pian niitä on lauma. En uskonut, mutta täytyy sanoa, että oikeessahan hän oli. Siperianhuskyt ovat vieneet sydämeni! Siperianhuskyissa viehättää eritoten mahtava luonne, käyttöominaisuus, ja kauneus.
Yhdessä vaiheessa aloin haaveilemaan jätti roduista. Eri rotuja läpi käytiin, ja kyseltiin. Pyreneittenmastiffi vaikutti sopivimmalta. Eikä päivääkään ole tarvinnut katua pyreneittenmastiffin hankintaa! Paljon on ollut oppimista, mutta onneksi tukena on ollut aivan ihana kasvattaja, jolta on saanut paljon vastauksia tyhmiinkin kysymyksiin.
Vielä tällä hetkellä oleskelen lasten kanssa kotona. Lapset on tehty nuorella ikää, ja en onnellisempi voisi olla. Toki, välillä on niitä vaikeita päiviä, ja hetkiä, mutta niistä selvitään, ja en voisi tyytyväisempi olla elämääni. Tässä on kaikki mitä tarvitsen. Mulla on ihana mies, ihanat lapset, ja koirien parista olen löytänyt kutsumukseni.
Haluan oppia koirista mahdollisen paljon, ja erityisesti olen kiinnostunut koirien laumakäyttäytymisestä, ja elekielestä. Koskaan ei kukaan voi oppia tarpeeksi, ja aina on joku asia, josta jokainen voi ammentaa lisää tietoa. Haluan oppia tuntemaan koirat mahdollisimman hyvin, ja tehdä niiden olon mahdollisimman mukavaksi, ja stressittömäksi.
Olen Kennelliiton jäsen, ja allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen.
Kuulun seuraaviin rotuyhdistyksiin:
Siperianhusky seura
Pyreneittenmastiffi seura
Olen suorittanut kasvattajan peruskurssin 2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti