Rupesin miehelleni puhumaan, kuinka ihanaa olisi, kun meillä olisi vielä se toinen koira Tiitun lisäksi. Mies sanoi, että jos toinen koira otetaan, on sen oltava SIPERIANHUSKY. Rotu oli mulle täysin tuntematon siihen aikaan. Netissä iltakausia pyörittyäni rodusta lukien, sanoin miehelle, että joo, okei, husky sitten meille tulee. Ehkäpä se oli kohtalo, mutta saimme yhteyden Vetokummun kenneliin, joissa oli nuoria uroksia myynnissä. Lähdimme sinne koiria katsomaan. Tarkoitus oli hankkia hieman nuorempi yksilö, siellä koteja etsi kaksi 9kk:n ikäistä poikaa. Mutta nämä pojat olivat sen verran arkoja, ja pelkäsivät esim. lastenvaunuja, joten emme sitten niille kotia antaneet. Kuulimme sitten, myynnissä on vielä yksi uros, joka kyllä on jo iäkkäämpi, vajaa 2v. Menimme Roudan tarhaan. Uskon, että se oli Routa, joka meidät valitsi uudeksi perheekseen, eikä me sitä. Routa hyppäsi suoraan meidän syliin, ja kasteli naamamme pusuilla. Kotimatka alkoikin sitten Routa autossa mukana.
Ensimmäinen yö oli erittäin levoton. Routa oli tottunut asumaan tarhassa, meillä ei vielä tarhaa ollut. Routa oli ketjupaikalla. No kyllähän Routa kovasti ulvoskeli pihalla, ja päätimme illalla ottaa Roudan kuistille nukkumaan. Ovet tiukasti lukkoon, ettei poika vain pääse karkaamaan! Aamulla näky oli järkyttävä! Koko kuisti oli huonekaluista mullinmallin, ja ruikkua oli joka paikassa! Mutta melko äkkiä Routa sitten loppujenlopuksi meille kotiutui. Seuraavana yönä oli jo sisällä, ja ainoastaan yhdet pissat pissasi sisälle, äkkiä oppi sisäsiistiksi. Routa taisi tykätä uudesta tavasta, sai nukkua sohvalla ja nauttia.
Ensimmäinen kerta, kun Routa oli valjaissa... No, tietysti odotukset oli korkealla, meillä oli nyt rekikoira, joka on tottunut valjakossa juoksemaan! Jännitystä vatsanpohjassa, pyörän sarvista rystyset valkoisena tiukka ote, ja lähtökäsky Roudalle! No, mitenkähän se sitten meni... Routa ei vetänyt yksin! :D Menimme siis hyvin rauhallisen pyörälenkin, Routa jolkotellen pyörän vieressä.
No, sittenhän laitoimme Tiitun Roudan kanssa vetämään, ja sitten poika syttyi, ja vauhti oli kova! Tähän harrastukseen hurahdettuani, sanoin miehelle, että huskyja tarvitaan lisää...
Joulukuu 2011. Husky määrä oli noussut kolmeen. Meillä oli siperianhuskynpentu Susu, sekä husky/malamuutti mix Inkku. Routa yskähteli silloin tällöin. En uskonut kyseen olevan mistään vakavasta. Inkku aloitti juoksut. Varasimme Roudalle ajan kastraatioon. Leikkauspäivä koitti. Roudalla oli kaikki ok. Leikkaus suoritettiin onnistuneesti. Viikko leikkauksesta, Routa pääsi astumaan Inkun!! Ja tottahan meidän tuurilla pentuja oli tulossa!
Talvi menikin sitten Inkun tiineysaikaa vaalien, ja hoitaen. Routa yski edelleen. Ja yskä paheni kokoajan.. Eläinlääkärillä käytiin. Routa sai antibioottia, ja kortisonia. Roudalta hoidettiin ulkoloiset. Josko nenässä olis nenäpunkkeja? Hetkeksi aikaa yskä helpotti, tullakseen vain uudestaan takaisin.
Maaliskuu 2012. Pennut syntyivät. 5 elinvoimaista pentua! Olin onnellinen! Kaikki meni niin hienosti. Routa, ja Susu päättivät, etteivät tule enää sisälle nukkumaan, olivat siis pääosin tarhassa. Päivisin onneksi suostuivat sisällekin tulemaan.
Kevät talvella Susulla alkoi olemaan ikää niin paljon, että sitäkin sai liinoihin koittaa. Muuten kävin sitten paljon kävelylenkeillä. Yhdellä lenkillä ihmettelin, että mikä Roudan on, kun jolkottelee vain rattaiden vieressä, mihinkään ei ollut kiire.. Yskä toki oli taas pahentunut, Routa saattoi yskiä limaa. Oli levoton olo. Tiesin, että joku on pahasti vialla, mutta mikä? Kyselin neuvoja kasvattajilta.
Kesällä veimmekin Roudan sitten röntgeniin. Routa sai rauhoituksen. Rauhoituksen aikana eläinlääkäri jo kuuli, että sydämestä kuuluu sivuääniä. Eikä se röntgen näyttänyt sen paremmalta.. Keuhkoissa oli nestettä, sydän oli laajentunut. Kurkkua puristi. Routa on sairas!
Vaihtoehtoina olisi lääkitys, tai.. lopetus. Jos valitsisimme lääkityksen, ei Routa silti voisi aktiivisesti liikkua.. Routa ei saisi nauttia elämästään sillätavalla, kuin kuuluisi.
1.8-2012. Routa pääsi ikiuneen. Voi sitä mun itkun määrää. Nytkin itkettää.. Routa oli ensimmäinen siperianhuskyni. Niin kallisarvoinen aarre. Routa opetti, minkälainen koira on siperianhusky. Routa opetti meidät valjakoinnin saloihin. Routa näytti meille, kuinka helposti aikuinen koira voi oppia luottamaan, ja rakastamaan uutta laumaansa. Routa opetti meille kärsivällisyyttä: "Mamma, tottelen, silloin, kun huvittaa, malta nyt mielesi!"
Loppuelämäni tulen olemaan kiitollinen tälle pojalle. Routa näytti mulle, mitä mun tulevaisuus pitää sisällään, mitä mun tulee tulevaisuudessa tehdä. Ehdimme olla yhdessä niin vähän aikaa, mutta silti tuntuu, että tunsimme toisemme aina. KIITOS ROUTA! <3
Haastan Virpin : http://vilriikka.blogspot.fi/
"Mitä kaikkea oppisitkaan, jos koirasi olisi opettajasi"
Haaste ja arvonta koirien elämästä kertoville blogeille!
Koiran maailma on ihanan yksinkertainen, koira on pienestä onnellinen ja uskallan väittää, että sen maailma on jännittävämpi ja ihmeellisempi kuin useamman ihmisen. Uskon, että jokaisella koiralla olisi meille paljon opetettavaa jos me kuuntelisimme niitä enemmän.
Haasteeseen ja arvontaan osallistuminen on helppoa. Kerro kuvin ja tekstein mitä kaikkea sinä olet oppinut tai mitä tahtoisit oppia koirasi elämästä?
Sen jälkeen mene blogini haasteen postaukseen: http://ssamperi.blogspot.fi/2013/06/mita-oppisitkaan-jos-koirasi-olisi.html,
kirjoita kommenttiin haasteeseen osallistumisestasi (aikaa 31.7 saakka) sekä linkki postaukseen haasteesta.
Huomaathan, että blogissasi tulee selvitä yhteystietosi arvontaa varten! Mikäli yhteystietoja ei löydy, ilmoitan mahdollisesta voitostasi tuoreimpaan päivitykseen.
Kaikkien haasteeseen osallistuneiden kesken arvotaan kaksi pakettia koiramaisia tarvikkeita elokuun 1. päivä!
Koiramaiset pakettit sisältävät koulutusvälineitä/leuja ja ne on koottu Lahja- ja lemmikkitavara Unessa:sta;www.unessanetshop.fi
Lähde mukaan, muistathan kopioida tekstin kokonaisuudessaan osallistuessasi haasteeseen ja linkittää haasteesi (ei siis pelkkää blogia) kommenttiin!
♥:lla, Rähinäryhmä
