tiistai 29. lokakuuta 2013

Pentu löysi uuden laumansa!

Surku (uudelta nimeltään Gimma) pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa. Gimma lähti sijotukseen ystävälleni Soiniin. Siellä piisaa leikkikavereita! :)

Kaikki pennut siis ovat uusissa, hyvissä kodeissaan. Meille kotiin kasvamaan jäi Glorian tyttö "Kirppu".
Mahtava luontoinen on tämäkin pentu, tykkään! <3
On ollut etuoikeus saada seurata sekä oman pentueen, että sijoitusnartun pentueen kehitystä ja kasvua. Vaikka Glorian pennut ei olleet "omia" niin ihan yhtä niihin kiintyi, kuin omiinsakin. Jokainen pentu on oma persoonansa, vaikkakin kovin tasapainoiset pentueet ovatkin. Pieniä eroja silti jokaisessa havaittavissa. Innolla odottaen, mitä näistä "riiviöistä" kasvaakaan! :)

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Takaiskuja..

Meillä osa pennuista on jo lähtenyt uusiin koteihinsa. Kuitenkin, viikonloppuna Wilman ja Lukan pennuista yksi tyttö palautui takaisin meille, koska perheessä jo ennestään asuva koira ei hyväksynyt pentua reviirilleen. Teimme uuden omistajan kanssa päätöksen, että turvallisempaa on ottaa pentu meille takaisin.
Hän etsii siis omaa kotiaan vielä!
Pentu on rekisteröity, sirutettu, eläinlääkärin tarkastama, useasti madotettu. "Surku" etsii rodun tuntevaa, aktiivista kotia!
Mikäli sinulla olisi tarjota pennulle koti, ota yhteyttä sähköpostiin: sofia_o@hotmail.fi.
Tässä neidistä kuva:

lauantai 12. lokakuuta 2013

perjantai 11. lokakuuta 2013

Pohdintaa.

Teen tämmösen vähän vakavamman puoleisen blogi tekstin nyt.. Mielessä pyörii niin paljon asioita, ehkä joskus niihinkin saa jonkunmoisen vastauksen, ja selvyyden.

Koiraharrastajien piireissä on aina ollut kateutta. Toisen koira pärjää näyttelyissä paremmin, kateus iskee. Toisen koira on parempi käyttökoira, kateus iskee. Toisen koira osaa käyttäytyä paremmin, kateus iskee. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, ja tätä kateutta taitaa löytyä jokaisen rodun, ja harrastajien parista.

Asia, jota mä siperianhuskyjen harrastajien kohdalla ihmettelen, on se ilkeys, mitä kateuden lisäksi esiintyy. Helposti uusia harrastajia, ja kasvattajia dissataan, aina jossakin on jotain vikaa. Jos ei muuten, niin sitten linjaerojen suhteen. Tai, jos kyse on showlinjaisten kasvattajista, sitten dissataan vaan niitä toisten koiria, jotka ovat showlinjaisia. Levitetään ihmisistä perättömiä juoruja, kasvattajien jalostusvalinnoista supistaan selän takana, tai julkisestikin kaarrellen, tietämättä edes tosiasioita. Ja hommahan menee niin, että yks kertoo toisella kantansa, se toinen kertoo eteenpäin, ja kohta kaikki tietävät jotain, mikä on matkan varrella muuttanut jo tarinaansa täysin. Ja harvoinpa ne jutut edes paikkaansa pitää. Harrastajat, ja kasvattajat sokeasti uskovat kuulemansa, eivätkä edes viitsi nähdä vaivaa ottaa selville, pitääkö huhu paikkaansa vai ei. Näin on yhden harrastajan/kasvattajan maine jo pilalla. Ehkä joitakin nämä asiat ei häiritse, joillekin ottaa kovinkin koville, mutta eteenpäin on mentävä. (Itsekin pyrin kulkemaan pää pystyssä kohti seuraavaa pudotusta, noustakseni sieltä jälleen uudestaan ylös.)

Omatkin jalostusvalinnat ovat varmasti nostaneet puheenaiheita, ties kuinka monen suuhun. Voin nyt tähän kaikille kertoa, että itselle ne näyttelytulokset ei ole ne kaikkein tärkeimmät kriteerit jalostusvalintoja tehdessäni. Haluan säilyttää siperianhuskyjen terveen ulkomuodon, ja ne KÄYTTÖOMINAISUUDET. En käyttäisi jalostukseen koiria, jotka eivät työtä tee. En antaisi urostani nartulle, jolla ei vetointoa ole. Jos joku koira ei toimi yhdellä liinoissa, voi se kuitenkin toimia toisaalla. Vaikka toivottavaa on, että huskyt toimivat ihmisen, kuin ihmisen kanssa, voi joku ihminen silti olla koiralle täysin väärä, eikä homma toimi. Toisaalla homma on täysin eri.
Pääkoppa pitää myös huskylla olla kunnossa. En vaadi, että huskyjen tulee tulla toimeen ihan kaikkien koirien kanssa. Eihän me ihmisetkään tulla kaikkien kanssa toimeen. Narttu, jolla minä pennut teetätin, on ihan mahtava työkoira. Johtaja. Joka jaksaa painaa satalasissa, ottaa käskyt hienosti vastaan. Johtaa yksinkin isompaa letkaa perässään. Mutta luultavimmin menneisyytensä takia on joutunut opettelemaan "puhumaan koiraa" ja toisinaan konflikteja syntyy muiden koirien kanssa. Siskonsa kanssa narttu ei tule ollenkaan toimeen. Uros taas on aivan mahtava pyöräkoira, joka tekee työt innokkaasti, mutta myös vakavasti. Luka on hyvä opettaja nuorille koirille. Kertoo heti, että liinoissa ei sitten riekuta, vaan töitä tehdään. Luka on saanut kehuja tavastaan, ja monet haluavat koiransa juuri Lukan viereen töitä tekemään. Nämä ei ole itsekehuja, vaan kiitosta olen saanut myös ulkopuolisilta. Tottakai kaikissa yhdistelmissä virheensä, ja puutteensa on, mutta tämä on se yhdistelmä, millä minä halusin alottaa jalostustyön. Nämä koirat on tarpeeksi hyviä jatkamaan sukuaan, ja olen niistä kovin ylpeä. Saatte yrittää rikkoa ylpeyteni, mutta helposti se ei onnistu.

Eikö kaikille olisi mukavampaa keskittyä siihen omaan tekemiseensä, eikä olla puuttumassa toisten asioihin? Minä ainakin keskityn perheeseeni, koiriini, ja harrastamiseen, mitä minä rakastan. Se tunne, kun koirat näkee, että mönkijä otetaan esille, valjaita ja liinoja katsellaan valmiiksi, on sanoinkuvaamaton. Haluan keskittyä siihen, että annan koirilleni mahdollisuuden harrastaa, tehdä yhdessä töitä, ja rakentaa suhdetta jokaisen koiran kanssa, niin että homma toimii. Mulla ei oo aikaa mennä kasvattajia läpi, ja keksiä jokaisesta jotain pahaa sanottavaa. Te, jotka niin teette, voisitte myös harkita koirien kanssa touhuamista, ja vähentää niitä paskapuheiden levittämistä. Ja jotkut voisivat oppia laittamaan suodattimen korville, kun puheita omiin korviin kantautuu..

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kuulumisia!

Viime päivityksestä on aikaa..
Pennut vievät yllättävän paljon aikaa vuorokaudesta. ;) Pirpanat on ehtiny kuuden viikon ikään, ja aloittivat nyt ulkoilun tarhassa päivisin. Yöksi tulevat sisälle. Ensi viikolla jo ensimmäiset lähtevät uusiin koteihinsa. Outoa ajatella, että kohta ei pennut tepsuttelekaan ympäri ämpäri, vaan talo hiljenee. Onneksi meille jää yksi pentu kotiin kasvamaan. :)

Aikuisten kanssa ollaan jo hyvin saatu syystreenit käyntiin. Gloriakin on päässyt treenaamisen makuun pitkän tauon jälkeen. Ollaan aloteltu sen kanssa hyvin varovasti, mutta innokkaana Gloria lenkille lähtee, ja hyvin tekee töitä. Glorian kanssa on nyt pari kertaa menty 3 km lenkkejä. Pian saa nostaa kilometri määrää, ja kohta on mama yhtä kovassa kunnossa, kuin toisetki. ;) Tavotteena on vielä tässä kuussa mennä 10km, ja siitä sitten taas pidennetään matkaa. En ole ottanu liian kovaa kiirettä matkojen nostamisen kanssa, juurikin siitä syystä, että osalla kunto ei ole niin hyvä kuin toisilla. Hiljaa hyvä tulee. :)
Osaltaan treenien ajamista hankaloittaa pian alkava hirvenmetsästys. Meitä ei kovin iloisesti oteta metsässä vastaan, jos satutaan ajamaan samaan aikaan siellä, kun metsästäjät ovat.. Onneksi tuokin on vain tilapäistä.

20.10 on Seinäjoki KV, jonneka ollaan menossa Mantan kanssa. (joka muuten huomenna täyttää kokonaiset 1v!) Saas nähdä kuinka käydään, ja tosi mielenkiintosena odotan Mantan arvostelua. Kyseessä kuitenkin rotu, jota en ole koskaan näyttelyissä käyttänyt, enkä yhtään tiedä minkämoisista koirista tuomari tykkää. Pystiffejä on ilmoitettu 11. Kuulemma aika monta. Huskyja oli 26. Toivottavasti ehdin sinnekin kehän reunalle tiirailemaan.

Meillä on ollut hoitokoirakin täällä. Siperianhusky neiti Oulusta saakka. Oli viime keskiviikosta maanantaihin. Kolme vetolenkkiä ehittiin senkin kanssa heittämään. Hyvin pärjäs meidän lauman kanssa, ja työt maistui. Oikein kiva, ja hyväkäytöksinen koira kyseessä. :)

Seuraavaan postaukseen koitan saada kuviakin mukaan. Meillä meni entinen läppäri vähän rikki, joten kuvat jäi sinne, enkä ole tähän uuteen ehtiny lisäilemään fotoja vielä..
Hauskaa syksyä kaikille, ja kuullaan taas! :)