Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

No okei, ei vaarallisia. Vaan eilen vihdoinki pääsin laittamaan kaikki neljää koiraa reen eteen. Olihan se vauhti välillä melko hurjaa. :) Onneks oli kaveri painona kyydissä, sanoinki, et mitähän se on sitten, kun yksin menen. :) Mentiin pimeällä, joten valokuvat jäi ottamatta. Nyt alkaa tosiaan juoksurumbat olemaan ohi, siskokset ei vuoda enää, Susu vuotaa hieman. Taas saa hetkeksi aikaa hengähtää, seuraavia juoksuja odotellessa! :D Wilman tikit on poistettu, ja kunhan ajellut karvat kasvaa takaisin, ni sitten ei enää edes tiedä, että jotain pahaa Wilmalle sattui. Johan oli pitkät 10 päivää pitää tuota energistä neitoa sisällä. Tässä loppuaikoina annoin Wilman juoksennella pihalla vapaana, että vähän sai purkaa energiaa. Voitte uskoa, mitkä vetohalut neidillä oli, ku vetämään pääsi! Olin, ja olen edelleen niiiiiin onnellinen meidän rekikoirista, ja välillä mietinkin, että kuinka meillä on käynyt niin hyvä tuuri, että perheeseen on tiensä löytänyt neljä niin hyväluontoista, kilttiä, jopa kuuntelevaisia huskyja. Työmotivaatiotakin löytyy, Luka on yllättänyt meidät mahtavalla asenteellaan valjakossa, niinkuin tietysti muutkin. Olen onnellinen laumastani, Tiitua ja Mantaa unohtamatta. ♥