Tietoja meistä

Asun perheeni kanssa Etelä-Pohjanmaalla. Perheeseen kuuluu aviomies, kolme lasta, koirat, sekä kissa.
Harrastuksemme siperianhuskyjen kanssa alkoi 2011 elokuussa, kun menimme mieheni kanssa Vetokummun kenneliin katsomaan uros huskyja. Sieltä mukaamme lähti erittäin ihana, vajaa 2-vuotias uros Routa. Roudan saapumisen jälkeen ei mennyt ku muutama kuukausi, kun Ivalosta saapui ihana pieni tytteli Susu elämäämme ilostuttamaan. Ikävä kyllä talvella Routa alkoi yskimään, eikä jaksanut tehdä töitä niin innokkaasti, kuin syksyllä. Muutaman antibiootti, ja kortisonikuurin jälkeen kuvautimme Roudan keuhkot, ja syy yskään selvisi. Sydänvika. :( Me teimme päätöksen päästää Routa taivasvaljakkoon juoksemaan, ja nyt poika ei kärsi enää. Roudalla on aina erityinen paikka mun sydämessä. Routa sen kipinän huskyihin, ja valjakolla ajamiseen sytytti, ja joka päivä poika mielessäni pyörii.
Kun Routa nukutettiin, Susu tietenkin suri kovasti kaverin menettämistä meidän kanssa. Vaikka Susulla oli seurana meidän Tiitu, niin tytöstä silti huomasi, että on onneton. Onneksi saimme mahdollisuuden saada Vetokummusta meille Gloria tyttö sijoitukseen. Susu otti Glorian iloiten vastaan, eikä suurempia kärhämiä ole tyttöjen välillä käyty. Mutkien kautta, ja vähän yllättäen meidän laumaan muutti vielä Glorian täyssisko Wilma Lahden eläinsuojeluyhdistyksestä.

Kaikki meidän kolme husky tyttöstä on innokkaita työkoiria, hyvällä luonteella ja rakenteella varustettuja, ja vetolenkeille lähdetään täydellä ilolla. Tyttösillä on kaikilla avoimet ja ystävälliset luonteet, ja itse en ainakaan osaa neideistä mitään pahaa sanoa. :D Erittäin ylpeä olen koirista, ja todella kiitollinen kasvattajille näistä kullanmuruista.

Tulevaisuudessa aiomme kasvattaa siperianhuskyja, ja pentusuunnitelmia on jo tiedossa. :) Kennelnimeä aion anoa myös, heti vain kun pääsen kasvattajakurssille. Tarkoituksena on tietenkin kasvattaa rodunmukaisia, hyväluonteisia, terveitä ja innokkaita työkoiria.